Omaisten tarinat

Päätös omaisen hoidon siirtämisestä hoitolaitokseen on vaikea. Näin jälkeenpäin ajatellen parempaa päätöstä emme olisi voineet tehdä, sekä äiti että me omaiset voimme nyt paremmin. Äiti on asunut Tupahoivassa elokuusta 2017 lähtien. Hän on piristynyt ja päiviin on tullut uutta sisältöä. Yhteistyö on sujunut hyvin ja yhdessä on käyty läpi kaikkea äidin hoitoon liittyvää asiaa. Meidät omaiset on otettu osaksi Tupahoivan yhteisöä.

Mummu kutoo, leipoo, viikkaa pyykkiä, kirjoittaa sanelun mukaan ja ratkoo pieniä numerotehtäviä. Keho muistaa näppärät, taitavat kädet. Hän kuuntelee YouTubesta musiikkia, laulaa, kun laulatetaan, ja ulkoilee päivittäin, jos sattuu sille tuulelle sekä saunoo. Hän on useimmiten hyvällä tuulella, niin kuin hän oli kotonakin. Hiukset ovat huolitellusti kiharalla saunan tai kylvyn jälkeen ja kynnet ovat huolitellut sormia sekä varpaita myöten.

Hänellä on ihan oma hoitaja Riikka, joka pitää yhteyttä meihin omaisiin. Emme saa enää mummun kanssa keskusteluyhteyttä menneisiin asioihin ja pelko siitä, että menetämme hänet kokonaan niin, että hän ei tunne meitä, hälvenee, kun juttelemme hoitajien kanssa. Aina kevyemmiksi poislähdöt käyvät, kun näemme miten hyvä ja turvallinen olo mummulla on. Hän sanoo sen myös itse. Hän on Suomen parhaassa hoitokodissa, Tupahoivassa.

Hanna-emäntä loihtii päivittäin herkullista kotiruokaa. Tupahoivassa on tarpeeksi koulutettuja hoitajia, joiden työhyvinvointi näyttää kukoistavalta. Kiitos heille ja johtaja Auli Härkälälle.

Meidän mummu on vapaa kuin taivaan linnut, joita hänellä on tapana laskea Tupahoivan pihapuista.

Kuluneet kuusi viikkoa muuttivat käsityksiäni muutamista asioista. Nyt tajuan, että ikäihmisten tosiaan on mahdollista saada kodin ulkopuolellakin hyvää hoitoa, jopa parempaa huolenpitoa kuin omassa kodissaan. Uskon, että te jokainen kaikissa asioissa suhtauduitte äitiini ja edelleen suhtaudutte muihin asukkaisiin asiantuntevasti, lämminhenkisesti, arvokkaasti, jaksavasti ja ymmärtävästi, ja silti te olette iloisia ja huumorintajuisia. Olette aika ihmeellinen sekoitus hauskaa ja kunnioitettavaa! Olen onnellinen ja kiitollinen, että äitini viimeisiksi ajoiksi pääsi huomaanne. En tiedä, millä perusteilla teidät kaikki sinne on valittu, mutta kyllä te olette ilmiselvästi sitoutuneita ja valikoituneita. Arvostan aivan valtavasti teitä ja työtänne.

Paula Ristimäen yli 80-vuotias eno on asunut Tupahoivassa vuodesta 2010 lähtien. Ristimäki on tyytyväinen asuinpaikan valintaan.

– Tupahoivan palvelut ovat huipputasoa, perushoito on erinomaista, ja lisäksi asukkaille järjestetään monenlaista virikkeellistä toimintaa, josta nämä todella nauttivat, muun muassa retkiä, erilaisia teemajuhlia ja liikuntaa. Henkilökunta on ammattitaitoista ja aidosti myötäelävää.

Ristimäki tietää mistä puhuu: hänen vastuullaan on tällä hetkellä kolmen yli 80-vuotiaan lähiomaisen hyvinvointi. Näistä kaksi sairastaa muistisairautta. Ristimäen mukaan Tupahoiva erottuu kirkkaasti ykköseksi kaikista niistä hoitopaikoista, joiden palveluihin hän on viime vuosien aikana tutustunut.

– Kun enoni syksyllä 2010 pääsi Tupahoivaan, se oli todellinen onnenpotku, jonka jälkeen enoni mieliala ja peruskunto alkoivat kohentua nopeasti. Tällä hetkellä eno on pirteä ja hyväntuulinen mies. Poissa on myös tuskainen ahdistus, joka leimasi enon sairautta ennen Tupahoivassa asumista. Vaikka muistisairaus etenee, mieli on hyvä ja olo turvallinen. Ristimäen mukaan ylivoimaisesti parasta Tupahoivassa on paikan henkilökunta.

– Talossa työskentelee loistavia ammattilaisia, jotka todella välittävät asukkaiden hyvinvoinnista. Erityisesti arvostan Tupahoivan väen konstailematonta asennetta asukkaita kohtaan. Näitä kuunnellaan ja näiden toiveet otetaan tosissaan.